Mun olis pitänyt tuntea se jo vanhastaan. Mä en voi antaa itseni enää masentua, mulla ei oo aikaa ja voimavaroja. Tää on vain hetkellinen takapakki, onhan se?

Mä en voi antaa kenenkään yrittää auttaa. Kukaan ei jaksa tätä painoa, ja äiti murtuis, jos se tietäis, että mä olen palannut psykologille.

Onhan tää hetkellistä, onhan se? Mä en halua sotkea äidin elämää, ja antaa kaikkien muiden kaikota mun ympäriltä. Eihän mun oo pakko.