Olen itkenyt tämän viikon ajan yhteensä enemmän kuin vuosiin. Taustalla popittaa Voicella Gimmel, mutta sekään ei oikein naurata nyt. Haluan vaan etäisyyttä ihan kaikkeen, koota pääni ja tulla takaisin koko naisena.

Kaverilla on anoreksia. Se on terveydenhoitajan tarkkailussa, mutta niin sairaan tuntuinen, että mua pelottaa. Kuulin vahvistuksen epäilyilleni toissapäivänä. Tärisen, kun mietin sitä. Missä se mun viisi vuotta tuntema ystävä, kuka sen pisti piiloon johonkin, nyt sen kuorissa oleva olento on ihan pieni ja rikki ja hauras ja silti niin kiltti? Mitä jos se laihduttaa itseänsä niin kauan, että riutuu pois, etten enää koskaan saa sitä takaisin?

Tänään mä kuulin järkyttävän uutisen numero kaksi. Yksi elämäni tärkeimmistä perheen ulkopuolisista ihmisistä muuttaa pois. Pois. Pois? Pois! Pois... Ilmeisesti vain naapurikuntaan, mutta kuitenkin. Jos se ei pääse tänne jatkamaan koulua, mä en jaksa käydä ysiluokkaa loppuun. Koko porukka on ihan sekaisin välillä muutenkin. Mä haluan sieltä pois ja rakastan jokaista niistä ihan liian paljon lähteäkseni yhtään mihinkään. Koko sakki natisee liitoksissaan ja jos viimeinen kiinnike meidän väliltä lähtee, niin me hajotaan. Mun ystävät repeää eri suuntaan, enkä mä osaa lähteä kenenkään perään kun en osaa kommunikoida enää yhdenkään kanssa samalla tavalla kuin ennen tai ehkä en oo koskaan osannutkaan. Yksi ystävä masentuu kokonaan, enkä osaa lohduttaa sitä. Tai ehkä en halua. Olen sulkeutunut aika tehokkaasti itseeni, vaikka olen aina tahtonut välttää sen. Kaksi lähtee keskenään, ne sopii yhteen. Yksi jää vain seisomaan ja kysyy: "Ai hä?" Ja mä menen johonkin, enkä tiedä minne. Kotiin kai.

Huomenna on historiankoe, mutta mun maailma on nyt niin sekaisin että mä opiskelisin mieluummin tulevaisuutta. Kirjoittaisipa joku siitä jotakin, että osaisin edes varautua ostamalla Nessuja.

Toivottavasti nähdään seuraavan kerran hyväntuulisempien kirjoitusten parissa (eli toivottavasti löydän päiväkirjani). Saattepahan uusia ulottuvuuksia sielunmaisemaani, joka ei aina osaa olla hirveän aurinkoinen. Sana ja ajatus angsti on kielletty. Etteköhän itse olisi yhtä rikki samassa tilanteessa.