Esittäytyminen heti alkuunsa. Minä olen tibby tai oikeastaan oikeassa elämässä Niinana tuntevat. En tiedä, kummalla nimellä tunnetaan paremmin - vuodesta -03 tai -04 olen tibbynä liikkunut internetin suurilla aavoilla, Niina-nimellä hiukan pidempään oikeassa elämässä. Elän keskellä ei-mitään, postimerkin kokoisessa kunnassa Pohjanmaalla. Puhun oikeasti hyvinkin leveää pohojammaanmurretta, joka voi järkyttää ensitapaamisella. Minä en juurikaan lue, joskus suurkulutin Margit Sandemon Jääkansoja Olen keskimäärin melko tyytyväinen elämääni ja jokseenkin huoleton persoona - miksi huolehtia huomisesta kun on vielä tämä päivä aikaa saada asiat kuntoon. Olen talsinut täällä viitisentoista vuotta ja toivon mukaan talsin vielä lisää. Olen päättänyt elää 108 vuotta ja minkä minä päätän, sen myöskin pidän.

Musiikki ja eläimet muodostavat minulle oikeastaan kaksi elämäni peruspilaria, joiden varaan rakentuu kaikki. Musiikista rock-musiikki; Don Huonot, Nirvana, Gunnarit, Negative ja Rendez-Vous. Eläimistä koirat ja colliet. Minulla on kitara, jota soitan vaihtelevalla menestyksellä. Musta, kiiltävä ja koppava persoona, jonka kanssa en oikein vieläkään tule toimeen, koska sen kielet ovat niin jäykät. Ostan siihen uudet, kun vain voin. Inhoan kieliä, joissa sormenpäät menevät verille hyvinkin helposti. Koirakin minulta löytyy, unelmieni täyttymys, kymmenkuinen pk collienarttu, joka tuntee silloin tällöin nimen Nita. Siitä tulen luultavasti kirjoittamaan paljon, koska en osaa olla kirjoittamattakaan. Hän yksinkertaisesti täyttää leijonanosan elämästäni ystävänä ja harrastuskaverina.

Tärkeän osan elämääni tuovat myös valokuvaaminen (minulta löytyy harrastelijajärkkäri Nikon D50 sekä surkea pikkupokkari Nikon Coolpix 4600, joka toimii niin halutessaan), satunnainen kirjoittelu sekä teatteriharrastus (jossa olen täysi aloittelija - älkää odottako minusta liikoja näin mahtipontisten sanojen jälkeen), perhe, ystävät ja terveys. Ihmissuhteet ovat minulle melko onnellisella mallilla, ystäviä on niin paljon kuin ehtii heidän kanssaan vain viettää aikaa ja perhesuhteetkin jokseenkin hyvät. En ole kovin hyvä aina hoitamaan sosiaalisia suhteitani - tulen paremmin juttuun olentojen kanssa, jotka eivät puhu - mutta siitä huolimatta minulla on ystäviä. Kiitos heille. Terveyteni kanssa minulla  on enemmän ongelmaa, sillä allergia häiritsee toisinaan. Olen allerginen hajusteille, meikeille (+ muille kosmetiikkatuotteille), kissoille, hamstereille, useimmille siitepölyille ja pölylle. Allergioita on niin paljon, etten jaksa edes miettiä kaikkia. Olen niin tottunut niihin, etten anna niiden häiritä minua mitenkään. Jos antaisin, voisin tuskin elää ensinkään.

Itsestäni vaan sen verran, että olen noin 170-senttinen pitkä ja hontelo ihminen. Minulla on ruskeat silmät, joissa on hullunpilikku. Hiukseni ovat jotakin kullanvaalean ja tummanruskean väliltä, niillä on taito muuttua sen mukaan, millä shampoolla ne olen pessyt. Minulla ei ole ainuttakaan lävistystä (edes korvissa), ei uskonnon vuoksi, vaan siksi, että pelkään piikkejä ja kaikenlaisia reiäntekovälineitä. Eikä minulle vielä ole kyetty aukottomasti todistamaan, miksi ihmisillä oikeastaan on reikiä ihossaan ja niistä roikkuu (jalo)metallinpalasia. .

Merkinnät koostuvat lähinnä siitä, mitä minä itse oikeastaan touhuan. Turha odottaa mitään kamalan syvämietteistä kertoilua. Olen positiivinen, normaalisti helppoon elämään ja ajatteluun pyrkivä ihminen ja se kuultaa läpi teksteistänikin. Halutessani saatan mietiskellä paljonkin, mutta se halu iskee sangen harvoin.