...aina vaan ja koko ajan enemmän.

Kunpa voisi itkeä. Olisi hassua itkeä jonkun nähden. Olisi ihaninta maailmassa saada silloin kunnon halaus ja itkeä siinä vaikka silmänsä rutikuiviksi, turvassa, sylissä siksi että joku haluaa pitää juuri mua. Juuri silloin. Huolimatta tai ehkä juuri siksi, että oon heikko pieni ihminen ja myönnän sen itse. En älykäs, en kaunis, en hauskaa seuraa sillä hetkellä. Että se pitäisi siinä lähellä ihan siksi että oon minä.

Tästä on kovaa vauhtia tulossa julkisen blogin sijasta päiväkirja. Toivon, ettei tätä lue kukaan.