No mutta mullahan oli blogikin. Olin autuaasti unohtaa.

Täällä ulkokaupunginkirjoittajanne, minä lähdin urheasti armaalta kotipaikkakunnaltani. Täällä sitä nyt majaillaan Tampereella, Kaarilan seutuvilla, koiran ja porukoiden kanssa. Eilen matkustettiin tänne ja huomenna olisi tarkoitus lähteä. Yöllä näin tamperepainajaiseni myös. Se on sellainen oksettava uni, että tulee hirmumyrsky ja vain osa pääsee turvaan. Minä ja kaverit päästiin Ruotsiin turvaan, Nita ei päässyt. Jäin paniikissa käskemään sitä kellariin, ettei se jää tornadon armoille. Ehkä voisin syyttää siitä niitä hulluja mainoksia, joita kaupunki on täynnä. Niitä, joissa lukee: "Etteivät lehmät lentäisi vastaisuudessakaan", ja on tornadossa lentävien lehmien kuva. En muista, mitä sekin mainosti, mutta se oli pelottava. :E

Loin juuri tunti pari sitten ensimmäisen kontaktin yhdeksään vuoteen ei-perheensisäisen ihmisiin. Siis täällä päin. Ei sosiaalinen elämäni sentään niin kärsinyttä ole. Se yhdeksän vuotta sitten tapaamani oli itseni ikäinen, venäläissyntyinen Pieta, joka vei mut kioskille ja me keinuttiin yhdessä. Me oltiin koko ilta yhdessä ja juteltiin, sitten se lähti, eikä me enää nähty. Pieta jäi arvoitukseksi ja kyllä minua vieläkin joskus kutkuttaisi tietää, mihin kummaan se oikein katosi. Enää sen jälkeen emme nähneet, vaikka kävimme silloin varmaan kerran kuussa täällä.

No, siis se tämäniltainen ei ollut Pieta. Se oli collienomistajia. Sillä oli hieno soopelivärinen kuusivuotias uros, aivan ihana ja niin hanskassa. Totteli kuin ajatus. Aivan upea ukko. Kunpa Nita olisi joskus samanlainen. Ja minä, siis niin sosiaalinen ja mukava, kuin sen omistaja. Mutta ei ainakaan ole sitä ongelmaa, että toinen olisi salonkikelpoinen ja toinen ei. Juntteja ollaan ylpeesti molemmat, pohojammaalta perkele!

Minä olen myös ehtinyt rakastua. Ei, en ihmiseen, tai siis kyllä sellaiseenkin. Mutta tämä sydämenpamppailua aiheuttava tapaus on koditon sekarotuinen uros, joka annetaan pois. Miksei? Ehkä siksi, koska minulla ei ole aikaa, taitoa eikä mitään muutakaan - ei siis muiden mielestä ainakaan. Miksi - haluan haasteen ja kokeilla itseäni. Ottaisin sen heti paikalla, mutta minua pelottaa se, miten vähän aikaa Nita-pieni sen jälkeen enää saisi. Osaisinko jakaa aikani? Uskon päätöksen armaiden kasvattajieni käsiin, ja sen, onko sille olemassa joku muu vaihtoehto. Täällä on turva, jos ei muualla.

Huomenna Keskiselle, jippijaiee. Pitää muistuttaa itseään ostamaan kultatussi. Teen reppuun logoa. Siitä tulee hieno, ainakin toivottavasti. Ettepä saa tietää, mikä logo siitä tulee, sittenpä näette jos näette. Rehellisesti sanoen en usko, että kovin moni ei-sitä-logoa-näkevä tänne eksyy. :D