Äidillä on opiskelukriisi. Toisin sanoen se parkuu keittiössä, huutaa isälle ja minä hymähtelen koneella. Alan olla aika kyllästynyt niihin.

Koulussa oli aika veemäinen päivä, sääli, että tulin menneeksi. No, yritän läpäistä jakson olemalla tarpeeksi koulussa. "Kaverit" hyökkäsi päälle kuin yleiset syyttäjät, paras kaveri oli poissa koulusta ja itse haahuilin vaan omissa maailmoissani (mikä ei ole uutta). Tahtoisin ymmärtää monta monta asiaa, joita en tajua. Ei varmaan tuu kuitenkaan mentyä huomenna juåmaan, ei vaan huvita nyt. Kaveri kumminkin tulee yöksi ja porukat hakee mulle sängyn. Tuleeko itse mentyä, en tiiä.

Koulussa tapahtui tänään myös aika kummia. Opettaja repi täysin pelihousunsa meidän vähän haluttoman luokan kanssa, kiroili, huusi ja purskahti vissiin lopuksi itkuun. Tervetuloa tänne, kultaseni, ei millään muulla tunnilla ihmisten käytös ole yhtään parempaa.

Pitäisi lähteä lenkille, kun viitsisi.