because I know it.

Ikävä. Karmea ikävä. Elämäni naista...

Nitaa <3 Minun tyttö. Haluan sen tänne, mutta kun en voi ottaa molempia. Jos olisin vaan joskus käyttänyt aivoja, ei tarvitsisi edes valita. Mulla olis vaan minun kultapossu. Vaan kun mokasin. Nuoremman kanssa ei suju yhtään mikään, vituttaa ja koira vaan ei sovi hanskaan ollenkaan, mutta siitä luopuminen olisi enemmän kuin vaikeaa.

Viikonloppu oli kiva, joskin tuli hörpittyä alkomahoolia ja ikäänkun överit.. Vaan ei se MINUN viikonloppua pilannut, koska en muista koko paskasta mitään. Erään toisen ihmisen viikonlopun  taisin sen sijaan ryssiä. :S

No mutta onneksi ei ole enää darra.

Lukiojakso alkaa ihan just. O-ou...

Pitkästäpitkästä aikaa.

On tapahtunut ihan hirmu paljon. Olen muuttanut pois kotoa ja aiemmin kirjoittamani tekstit tuntuu jotenkin älyttömän naiiveilta. Tää syksy on kasvattanut varmaan yhtä paljon kuin 16 kotona vietettyä vuotta yhteensä..
Äskettäin iski iso halu kirjoittaa tänne tai perustaa kokonaan uusi blogi ja aloittaa vähän kuin puhtaalta pöydältä, mutta eipä kai siinä ketään huijaisi :P

Tää syksy, niin, tiivistettynä, oon oppinut että ei se ruoho oo yhtään vihrempää aidan toisella puolella. Ja tällä tarkoitan montaa eri asiaa.

Ne ihmiset, joita rakastan... Ei niitä ole tänä syksynä tullut juurikaan lisää.. Tänään vaan iski sellainen, nostalginen olo, etten sanoisi. Yhdestä vanhasta biisistä, se tuo mieleen siskon ja ajan kun palvoin sitä kersana ;P Mutta samalla helvetin fiksua tekstiä siinä, pakko olla yhtä mieltä että tän bändin sanoitukset toimii, vaikkei ihan mun suosikkigenreä nyt edustakaan..

Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kiinni, älä usko kyynisiin lauseisiin...

Helv, niin totta. Syksy meni siinä, kun välttelin kaikkia niitä joista oikeasti välitän, oikuttelin ja halusin aloittaa uuden elämän ilman vanhoja nuhraantuneilta tuntuvia ihmissuhteita.

Uudet vaan loppui nopeammin kuin alkoivat. Ne hienot ja mielenkiintoiset. Jäljelle niistä ei jäänyt mitään, ei edes ikävää, korkeintaan yksi mahdollisesti opittu asia tai sitten ei. Vaikka täällä en voi kehua sosiaalista elämääni, olen silti ihan tyytyväinen. Tuolla jossain on niitä, joista välitän ...ja jotka välittää. :) Kiitos teille <3 Ei se välimatka mitään enää merkitse, mieluummin pienempi määrä laatua. :D

Voisin poimia vaikka tuon koko biisin mutta ehkä en jaksa krjoittaa seuraavaa 2 tuntia, jotka mulla on vapaata...

Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä se irtiotto silloin oli vaan ikävän pakenemista, tai sitten tajuan itseäni taas väärin. Haluaisin tietää edes itsestäni, mitä tarkoitan milläkin asialla tai miksi teen jotain (miksi on niin mukava kysymys), mutta kun se on niin vaikeaa. Asioiden tapahtumisen jälkeen on aina hyvä olla viisas ja todeta hyvin usein tehneensä väärin. Mulla on tapana päättää asia sekunissa ja jatkaa sitä uppiniskaisesti siihen asti, että saan tahtoni läpiä. Syystä että... Haluan tahtoni läpi? En pidä luovuttamisesta. En pidä myöskään luovuttavista ihmisistä, tästäpä syystä ainoat henkilöt, joita kunnioitan, eivät ole niitä jotka antavat periksi. En voi käsittää sellaista. Jos ei heti saa mitä haluaa, eikö se palkinto lopussa tunnu vaan paremmalta? Kuitenkin, no, tyylini elää elämääni on aiheuttanut mulle myös aika paljon niitä ongelmia :S

Haluaisin aloittaa alusta vuodesta 2006, tehdä kaiken kaiken kaiken toisin.. Sillä määrällä kantapääkokemusta joka on kehittynyt. Toivonkohan yhä samaa kolmen vuoden kuluttua? Ei kai vuosien kuluminen tarkoita vain yhtä vuotta lisää siitä ajasta, jonka haluaisi takaisin?

Toisaaltahan, ainakaan mun elämä ei ole yleensä harmaata. Vaikka paljon on mennyt päin persettä, olen myös saavuttanut paljon, enkä voi kiittää siitä muita kuin ihteppäisyyttäni ja sitä, että ensimmäisten vaikeuksien kohdalla en ole antanut periksi. Ja kyllä, niistä asioista olen kyllä todella ylpeä.

Liian kivaa tarttua taas näppäimistöön ja kirjoittaa. Tekstiä riittäisi varmaan ikuisuuksiin. Ehkä silti viimein hiljennän itseni tältä päivältä..

Running away from you, was the worst mistake of my life
If I could turn back time...

Virheiden hinta on sitä kalliimpi, mitä vanhemmaksi sitä kasvaa. Nyt tuntuu, että tähän virheeseen mulla ei vaan enää ollut varaa.

     Haavoja kyynärtaipeessa, ranteessa, polvessa.

En usko aitoihin tunteisiin. En usko kuin saippuaoopperatunteisiin ja ihmisen kykyyn rakastaa kuin itse itseään. Silti tiedän, että poikkeus on. Poikkeus on omat tunteeni sitä kohtaan. Se on ihan aidosti ihminen, jota rakastan. Toivoisin niin, että tämä jatkuisi ikuisesti... Tiedä häntä... Ehkä sillä ei ole väliä. Ehkä väliä on eniten sillä, että nyt on hyvä olla.

Olen kännissä. Olen juonut, noh, en edes kovin paljon mutta omalle viinapäälleni kerrassaan tarpeeksi. Kohta pitäisi olla hereillä, on näyttely korian kanssa. Ihan epävirallinen vaan, mutta kuitenkin.. Olisi mahtavaa voittaa. Katsoo nyt.. Ei me voiteta, tiedänn sen kyllä.