Eilen epäsuorasti lupasin kaverille, että menen puhumaan terveydenhoitajalle pääongelmastani, mutta jotenkin vaan tuntuu, etten pysty. Vieraalle ihmisellekö selittämään asioista, joita en ole selittänyt oikeastaan kellekään? Silti pelottaa. En tiedä, mutta musta tuntuu, että mulla voi hyvinkin olla paniikkihäiriö vielä kaiken lisäksi. Yleisön töniminen ja väenpaljous tuntuu pahalta, pyörryttää ja pelottaa kamalasti. Ne kohtaukset joskus hamassa menneisyydessäni vetäisi myös sinne suuntaan, nyt oon oppinut jo varomaan niitä, mutta lopullisestiko?

Nyt tuntuu taas muutenkin masentuneelta ja väsyneeltä, on kamalasti pitäisi-asioita, mutta en jaksaisi tehdä niistä yhtäkään. Kaikki tuntuu hirveän vaikealta, en jaksa edes tehdä mitään syömistä, ellei sitä ole valmiiksi tehty. En pääse lenkeille asti, en saa kuntoiltua. Treenata jaksaisin, mutta koira ei halua, eikä näin alamaissa saisikaan. Pilaan vaan koiran motivaation samalla.
Mä en ihan oikeasti tiedä, onko tää vaan jotakin hiton teiniangstia, mutta toisaalta lapsuudesta asti jatkuneena mä en ihan usko siihenkään. Oon muutenkin tapellut kaikkien henkisten ongelmien kanssa siitä lähtien, kun hyvä ystäväni petti minut pahasti, ja tuntuu, ettei ne ota loppuakseen vieläkään. Ehkä sitten, kun se ihminen lakkaa kääntämästä veistä haavassa, on mahdollisuus päästä ylöspäin, mutta näköjään se ei tule tapahtumaan ihan vielä. Ei menettäminen satuta läheskään niin paljon, kuin jatkuva tuleminen ja hylkääminen sen jälkeen. Ja miten se hylkääminen tapahtuu...

Pitäisi kirjoittaa tekstejä, mutta niitä syntyy vain omasta elämästä. Olisi hurjasti kerrottavaa, kun uskaltaisi avautua jollekin. Muulle kuin nettiblogille, tarkoitan. En vaan usko, että kukaan jaksaa ihan niin paljoa kuunnella, etenkään, kun asiat kulkee jatkuvasti samoilla pyöreillä raiteilla kehää, sanoi toinen mitä tahansa. Enkä etenkään halua itkeä kenenkään nähden. Perjantain olin poissa koulusta vaan siksi, etten voinut mennä sinne, ja musta tuntuu, että huomenna on sama juttu. Mutta mistä kummasta keksin loputtomiin tekosyitäkään?

Eilen oli Venetsialaiset, siellä muunmuassa Negativen keikka ja siellä oli kyllä kivaa. Nukuttiin yö tädillä, särjin siellä asioita ja häpesin itseni hengiltä, mutta onneksi tädillä on sentään huumoria. =D