Mistä sen tietää, kun tie on kulkukelvoton eteenpäin? Mistä tietää kääntyä muualle? Miten sinne uskaltaa mennä?

Mustaa, synkkää, pettymyksiä. Avauduin tänään muutamalla sanalla tilanteesta ystävälle, joka ei asu täälläpäin. En tahdo apua. Tahdon pikakelauksen. Peruuttaa valinnat, joita tehdessäni olin idiootti.

Tuntuu, että paitsi että oma elämäni vittuilee mulle kestona, mulla on taipumus sotkea myös kaikkien muiden elämä. Liikun eteenpäin kuin puskutraktori raivaten ja rikkoen kaiken tieltäni. En mä tahallani! Anteeksi! En mä tahtoisi! Silti... Niin käy. Tuntuu kömpelöltä. Kunpa en olisi koskaan syntynyt.