razorblade romance 2019-12-02T12:52:52+02:00 Blog Integration Feed Generator https://tibby.vuodatus.net/ tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Oh please don't say that it's not okay..,]]>  because I know it.

]]> 2009-02-12T16:22:01+02:00 2019-12-02T12:51:11+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2009/02/oh-please-don-t-say-that-it-s-not-okay tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]> Ikävä. Karmea ikävä. Elämäni naista...

Nitaa <3 Minun tyttö. Haluan sen tänne, mutta kun en voi ottaa molempia. Jos olisin vaan joskus käyttänyt aivoja, ei tarvitsisi edes valita. Mulla olis vaan minun kultapossu. Vaan kun mokasin. Nuoremman kanssa ei suju yhtään mikään, vituttaa ja koira vaan ei sovi hanskaan ollenkaan, mutta siitä luopuminen olisi enemmän kuin vaikeaa.

Viikonloppu oli kiva, joskin tuli hörpittyä alkomahoolia ja ikäänkun överit.. Vaan ei se MINUN viikonloppua pilannut, koska en muista koko paskasta mitään. Erään toisen ihmisen viikonlopun  taisin sen sijaan ryssiä. :S

No mutta onneksi ei ole enää darra.

Lukiojakso alkaa ihan just. O-ou...

]]> 2009-02-02T18:37:01+02:00 2019-12-02T12:51:13+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2009/02/ei-otsikkoa-6 tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]> Pitkästäpitkästä aikaa.

On tapahtunut ihan hirmu paljon. Olen muuttanut pois kotoa ja aiemmin kirjoittamani tekstit tuntuu jotenkin älyttömän naiiveilta. Tää syksy on kasvattanut varmaan yhtä paljon kuin 16 kotona vietettyä vuotta yhteensä..
Äskettäin iski iso halu kirjoittaa tänne tai perustaa kokonaan uusi blogi ja aloittaa vähän kuin puhtaalta pöydältä, mutta eipä kai siinä ketään huijaisi :P

Tää syksy, niin, tiivistettynä, oon oppinut että ei se ruoho oo yhtään vihrempää aidan toisella puolella. Ja tällä tarkoitan montaa eri asiaa.

Ne ihmiset, joita rakastan... Ei niitä ole tänä syksynä tullut juurikaan lisää.. Tänään vaan iski sellainen, nostalginen olo, etten sanoisi. Yhdestä vanhasta biisistä, se tuo mieleen siskon ja ajan kun palvoin sitä kersana ;P Mutta samalla helvetin fiksua tekstiä siinä, pakko olla yhtä mieltä että tän bändin sanoitukset toimii, vaikkei ihan mun suosikkigenreä nyt edustakaan..

Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kiinni, älä usko kyynisiin lauseisiin...

Helv, niin totta. Syksy meni siinä, kun välttelin kaikkia niitä joista oikeasti välitän, oikuttelin ja halusin aloittaa uuden elämän ilman vanhoja nuhraantuneilta tuntuvia ihmissuhteita.

Uudet vaan loppui nopeammin kuin alkoivat. Ne hienot ja mielenkiintoiset. Jäljelle niistä ei jäänyt mitään, ei edes ikävää, korkeintaan yksi mahdollisesti opittu asia tai sitten ei. Vaikka täällä en voi kehua sosiaalista elämääni, olen silti ihan tyytyväinen. Tuolla jossain on niitä, joista välitän ...ja jotka välittää. :) Kiitos teille <3 Ei se välimatka mitään enää merkitse, mieluummin pienempi määrä laatua. :D

Voisin poimia vaikka tuon koko biisin mutta ehkä en jaksa krjoittaa seuraavaa 2 tuntia, jotka mulla on vapaata...

Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä se irtiotto silloin oli vaan ikävän pakenemista, tai sitten tajuan itseäni taas väärin. Haluaisin tietää edes itsestäni, mitä tarkoitan milläkin asialla tai miksi teen jotain (miksi on niin mukava kysymys), mutta kun se on niin vaikeaa. Asioiden tapahtumisen jälkeen on aina hyvä olla viisas ja todeta hyvin usein tehneensä väärin. Mulla on tapana päättää asia sekunissa ja jatkaa sitä uppiniskaisesti siihen asti, että saan tahtoni läpiä. Syystä että... Haluan tahtoni läpi? En pidä luovuttamisesta. En pidä myöskään luovuttavista ihmisistä, tästäpä syystä ainoat henkilöt, joita kunnioitan, eivät ole niitä jotka antavat periksi. En voi käsittää sellaista. Jos ei heti saa mitä haluaa, eikö se palkinto lopussa tunnu vaan paremmalta? Kuitenkin, no, tyylini elää elämääni on aiheuttanut mulle myös aika paljon niitä ongelmia :S

Haluaisin aloittaa alusta vuodesta 2006, tehdä kaiken kaiken kaiken toisin.. Sillä määrällä kantapääkokemusta joka on kehittynyt. Toivonkohan yhä samaa kolmen vuoden kuluttua? Ei kai vuosien kuluminen tarkoita vain yhtä vuotta lisää siitä ajasta, jonka haluaisi takaisin?

Toisaaltahan, ainakaan mun elämä ei ole yleensä harmaata. Vaikka paljon on mennyt päin persettä, olen myös saavuttanut paljon, enkä voi kiittää siitä muita kuin ihteppäisyyttäni ja sitä, että ensimmäisten vaikeuksien kohdalla en ole antanut periksi. Ja kyllä, niistä asioista olen kyllä todella ylpeä.

Liian kivaa tarttua taas näppäimistöön ja kirjoittaa. Tekstiä riittäisi varmaan ikuisuuksiin. Ehkä silti viimein hiljennän itseni tältä päivältä..

]]> 2009-01-21T17:59:01+02:00 2019-12-02T12:51:15+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2009/01/ei-otsikkoa-5 tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]> If I could turn back time...

Virheiden hinta on sitä kalliimpi, mitä vanhemmaksi sitä kasvaa. Nyt tuntuu, että tähän virheeseen mulla ei vaan enää ollut varaa.
]]> 2008-06-30T00:55:00+03:00 2019-12-02T12:51:18+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2008/06/ei-otsikkoa-4 tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Haavoja]]>
En usko aitoihin tunteisiin. En usko kuin saippuaoopperatunteisiin ja ihmisen kykyyn rakastaa kuin itse itseään. Silti tiedän, että poikkeus on. Poikkeus on omat tunteeni sitä kohtaan. Se on ihan aidosti ihminen, jota rakastan. Toivoisin niin, että tämä jatkuisi ikuisesti... Tiedä häntä... Ehkä sillä ei ole väliä. Ehkä väliä on eniten sillä, että nyt on hyvä olla.

Olen kännissä. Olen juonut, noh, en edes kovin paljon mutta omalle viinapäälleni kerrassaan tarpeeksi. Kohta pitäisi olla hereillä, on näyttely korian kanssa. Ihan epävirallinen vaan, mutta kuitenkin.. Olisi mahtavaa voittaa. Katsoo nyt.. Ei me voiteta, tiedänn sen kyllä.
]]> 2008-06-14T01:00:00+03:00 2019-12-02T12:51:20+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2008/06/haavoja tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Creep]]>

I want to have control.
I want a perfect body,
I want a perfect soul.
I want you to notice,
when I'm not around.
You're so fucking special,
I wish I was special.

I don't care if it hurts,

But I'm a creep, I'm a weirdo.
What the hell am I doing here?.
I don't belong here


Kunpa vain olisin laiha...

Mä oon niin helvetin ylpeä, kun syön vähän vähemmän. Nautin siitä enemmän kuin mistään. Nautin rajusta liikunnasta... Se polttaa kaloreita... Pelkään ruokapaikkoja...

Silti en pääse edes syömishäiriön rajalle, sinne, jonne tahtoisin. Tahtoisin olla laiha, laihempi kuin kukaan muu. Olen varma, että se ratkaisisi ongelmani. Ei niitä olisi, jos vain olisin laihempi... Alipainoinen.

 Mitä laihempi ihminen, sen kauniimpi ihminen. Sen rautaisempi tahto. Luut ovat kauniita.

Mutta musta ei ole siihen. Musta ei ole koskaan näkemään luitani niin paljon kuin tahtoisin.

Noidankehä pyörii pyörii pyörii.

]]> 2008-06-10T00:32:00+03:00 2019-12-02T12:51:22+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2008/06/creep tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Hohhoi]]> Mulla on kavereita ja tuttuja. Mutta ei enää yhtään, jolle mä puhuisin mistään...

Mua pelottaa kesä. Mulla ei ole kesällä ketään, ei ketään omalta paikkakunnalta, jonka kanssa viettää aikaa. Rakas ja pari ystävää kyllä, mutta kaukana täältä. Ei niidenkään näkeminen ei ole ilmaista... Mä istun koneen ääressä ja treenaan laiskasti koiraa öisin.
Mä en käy uimassa kuten en viime kesänäkään, kun ei ole seuraa. En mä yksin. Ja uimista sentään rakastan ihan vitusti. En käy tossa lähistöllä olevan pikkukaupan pihalla syömässä jäätelöä koiran ja ystävän kanssa, puhu raukeasti kaikesta maan ja taivaan välillä kun aurinko lämmittää eikä ole kiire mihinkään. En käy yökylässä, valvo koko yötä katsoen Disneyleffoja ja irkissä ruotsalaista homopoikaa esittäen ja tacodippiä mahaani vetäen. Listaa siitä, mistä jään paitsi, voisi jatkaa ihan niin pitkään kuin tahtoo.

Mitä mä teen väärin?

Mä en kestä kesää yksin. Jos mä en pääse mun unelmakouluun, mä en ihan oikeasti kestä kattoo enää eteenpäin. Mä en tiedä tuleeko mulle enää syksyä, jos koulu ja eräs eläimiin liittyvä suunnitelma päättää mennä vain vittua. Se vaihtoehto ei edes pelota. Olen miettinyt miten. En jaksa tällaista elämää edes sinne tulosten tuloon asti kuin äärimmäisestä pakosta. Pidemmälle mä en enää jaksa, jos valoa ei tule.
Mä haluaisin edes tuntea taas kivun, koska se lohduttaa. Mutta kun arvet... Mä muistan kun kävin suihkussa ja mun käsivarsi kirveli ihan jumalattomasti ja veri värjäsi vettä sellaiseksi hennon verenväriseksi. Silloin musta tuntui hyvältä. Ei nyt yhtä hyvältä kuin tuntuu tehdä jotakin kivaa ystävien kanssa, mutta sentään niin hyvältä, että se erosi siitä harmaasta massasta jossa ei jaksa, ei pysty enempää.

Pettymykset on myös niitä jotka romauttaa aina maata jalkojen alla. Mä luulin jo, että sen mun entisen parhaan ystävän kanssa välit oli korjaantumassa, mutta käsitin väärin. Mä olisin vaikka sen kynnysmatto, jos mun vain ei tarvitsisi olla yksin... Ei, ei yksin. Mä haluan pois.
]]> 2008-05-24T18:40:00+03:00 2019-12-02T12:51:24+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2008/05/hohhoi tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]>

Don't say I'm sorry again
Doesn't give you the right
To be someone else

Would be pleased to love and share
But inside I'm locked...
I can't even cry

Love only matters
When it comes to the end
Love only matters
Makes you rise up again

I'm just an ornament
An ornament to your face
Not enough but it feels right
You keep me alive when you hold me tight

Both ends are burning fast
Would you stand by me
When things are getting bad
And the colors here will fade
Would you help me see
Real shades of grey

Love only matters
When it comes to the end
Love only matters
Makes me rise again

I'm just an ornament
An ornament in your garden
Not enough, but it feels right
You keep me alive when you bring the rain... rain.. rain

Read between the lines
This is fragile only for you and I
All I want is that you love me... as I am

Don't say I'm sorry again
Does it give you the right
To be someone else..


Ranteessa on naarmu. Ihan pieni vain.





]]> 2008-05-15T16:11:00+03:00 2019-12-02T12:51:26+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2008/05/ei-otsikkoa-3 tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Hämmentää]]>
Mäkin olen kommentoinut vierasta ihmistä täällä, oli pakko sanoa lohdutuksen sana, kun toinen oli samalla lailla yksin kuin itse välillä tunnen. Niitä yksinäisiä, niin kliseiseltä kun tää kuulostaakin, on ihan liian paljon. Ja kun sitä kuka tahansa kuulee muutaman ystävällisen sanan, hymyilyttää. Jos kehu koskee ulkonäköä, ehkä seisahtuu peilin eteen seuraavan kerran pidemmäksi aikaa ja katsoo, yrittää ehkä nähdä vieraan silmin. Oliko se tosissaan, onko mulla ihan oikeasti nätit silmät tai kasvot? Yrittää hymähtää itselleen, että silkkaa kohteliaisuuttaan, mutta silti se kehu lämmittää jossain syvällä.

Silti kukaan ei koskaan sano etenkään vieraalle mitään kaunista. Se maailma, jossa on elettävä, todella ON kylmä paikka, minäminäminä. Minä tahdon, minä olen sitä mieltä, nyt minusta meidän olisi tehtävä näin. Pärjääjiin kuuluvat kovat, kylmät ihmiset, joilla on rautainen työmoraali. Häviäjiin, niihin, jotka alkoholisoituvat, erakoituvat, lakaistaan pois, asuntoihinsa, tuntuvat usein kuuluvan ne herkät ja arat ihmiset. Ne, jotka eivät kestäneet meidän todellisuuttamme.
Tunnen joskus oloni säälittävän pieneksi ja herkäksi ja samalla pelokkaaksi, kun kaltaiseni maalaisserkku viskataan suureen maailmaan. Tuntuu kammottavalta kävellä ohi rullatuolissa istuvan naisen, joka pyytää apua keltä tahansa ohikulkijalta. Kaveri näkee mun myötätuntoisen silmäyksen, tuntee mua liikaa, tarraa takinhihaan varmuudeksi ja varoittaa, että istuja voi viedä rahat. Toki voi. Mutta... Entä jos sillä todella oli hätä? Silti oma rohkeus ei riitä ja epäluulo tulee tielle, sitä voi vain kirjoitella kauniita sanoja blogiinsa jälkeenpäin.

Paljon käyttämälläni foorumilla olen lukenut joskus mm. jutun siitä, kuinka sairauskohtauksen saanut nainen vietiin vartijoiden toimesta ulos junasta, tai kuinka eräs puolituttu raiskattiin keskipäivällä vilkkaassa paikassa. Kukaan ei uskaltanut toimia, tai ei yksinkertaisesti välittänyt. Oli liian turtunut siihen kaikkeen pahaan oloon, jota vastaan tulvii. Miten helppoa siltä onkaan sulkea silmänsä ja unohtaa. Kävellä kerjäläisten tai deekujen ohi tuijottaen tiukasti eteenpäin, tai kääntää ne vitsiksi. Tai, mikä vielä ahdistavampaa, jättää täysin huomaamatta. Antaa toisten ihmisten - samanlaisten kuin itse on, joilla on menneisyys, toivon mukaan tulevaisuus, omia unelmia, ehkä ruokittavaa perhettä ja rakastettuja ihmisiä -  sulautua katukuvaan kuin puiden tai seinien.

Jossakin maissa ei ole lainkaan tavatonta jutella bussissa ventovieraiden kanssa, vaan hiljaisuus tulkitaan epäkohteliaaksi. Suomessa kaikki nököttävät hiljaa painu vittuun -katseella laukku viereisellä penkillä, kuin jokainen muu bussissa haisisi. Nyt ei kaivata seuraa. Samalla ihmiset ovat masentuneita ja yksinäisiä, kukaan ei voi väittää kuulleensa, että suomalaiset olisivat jotenkin hilpeää tai sosiaalista kansaa. Miksi? Onko se todella luonteessa, vai opittua käytöstä? Oli huvittavaa tarkkailla eilen eräässä kokouksessa kymmentä ihmistä. Yksi merkityksellisistä ihmisistä nosti oikean vasemman toisen päälle. Kun vilkaisin myöhemmin, kaikki kymmenen istuivat jalat samassa asennossa - minä itse myös. Ihminen on yksi seurankipeä laumaeläin, jolle pahin rangaistus kuten koirallekin, on tulla eristetyksi laumasta. Käyttäytymällä poikkeavasti pidetään kummallisena - joutuu eristetyksi. Miksi on hyväksyttyä tietoisesti eristää itseään muista kelvatakseen toisille? Miksi ne, jotka lopultakin uskaltavat tehdä toisin, saattavat olla niitä, joiden kuvia kumarramme?

Äh, joitakin aiheita pohtii liikaa. Mun päässä on yleensä sata ajatusta kerralla limittäin, päällekkäin, miten sattuu pomppimassa sikinsokin. On vaikeata saada niitä järjestykseen ja joskus vaikeata puhua omista ajatuksistaan, koska niitä on niin paljon.

Näin henkisesti on parempi olla pienen romahduksen jälkeen. Joskus vielä selviän. Vaikka olen herkempi kuin ihmiset ehkä keskimäärin, mä selviän. Joskus olen niin vahva herkkyyteni kanssa, ettei mikään notkauta mua, sillä olen voittanut pahimman viholliseni - itseni.
Kävin lävistämässä muuten myös napani. Jollakin kieroutuneella tavalla nautin äärettömästi siitä kivusta, kun lävistysneula lävistää ihon. Pitäisi laihtua koruun sopivaksi, mutta pelkään laihduttamista ja lisäksi olen laiska. Silti.. Jos herkkuja edes jättäisi pois. Olen todella lihonut, tahdon takaisin viimevuotisiin mittoihini. Miksikö? Mun on pakko tunnustaa salainen haaveeni, kuiskaan sen tähän loppuun ihan hiljaa. Haluaisin joskus tehdä mallintöitä, ihan vähän vaan vaikka. En tiedä, kelpaisinko, mutta ainakin yrittäisin, jos mulla olisi tilaisuus. Yritän elää elämäni niin, etten kadu tekemättömiä asioita sitten vanhana.
]]> 2008-04-15T23:03:00+03:00 2019-12-02T12:51:29+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2008/04/hammentaa tibby https://tibby.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]> 2008-03-31T21:50:00+03:00 2019-12-02T12:51:31+02:00 https://tibby.vuodatus.net/lue/2008/03/ei-otsikkoa-2 tibby https://tibby.vuodatus.net/